Friday, November 19, 2010

On niin helppoo olla onnellinen.

Onnellisuus on omituinen asia. Onni saattaa istua oven takana, tai jopa saman pöydän ääressä, mutta jostain syystä sen läsnäoloa on toisinaan vaikea havaita. Onnen tavoitteluun saatetaan kuluttaa suuri osa elämästä, mutta liian usein ihmisten kohtaloksi muodostuu onnen ajautuminen kaukaisuuteen, tuleviin päiviin. Erityisesti kateellisuus, epäsopu, itsekkyys ja tyytymättömyys itseä kohtaan aiheuttavat ihmisille onnettomuutta.
-Jari Hemmilä,
Oma Nokia.



Bongasin tommosen kirjotuksen Oma Nokia lehdestä, joka ilmaseks jaetaan jokaiseen Nokialaiseen talouteen. Aluks kiinnitinkin huomiota otsikkoon, joka oli omaperäsesti "Onnellisuus". Vähän skeptisesti aloin lukeen tota pääkirjotusta (muistaakseni se oli pääkirjotus..) ja sieltä alta paljastukin ihan lukemisen arvonen juttu. Jotenkin (en nyt enää muista miten) siinä viitattiin ulkomaille, mistä tuli heti itselle mieleen se Meksikon matka. Kaikille siis tiedoksi, oltiin viime kuussa kaks viikkoa Meksikossa äidin vanhan kirjeystävän perheen luona. Aluks mä olin se meidän perheestä joka iski kantapohjat syvälle Suomen maaperään ja ilmotti että minähän en oo mihinkään lähdössä. Sitten kun se matka alko lähestyyn ja mesessä oltiin muutamia mielipiteitä vaihdettu Sofian kanssa (niiden tyttären) niin alko tulla jo matkakuumetta. Mulle? Minä joka alunperin en olis halunnu lähtee. Muistan niin elävästi kun lähettelin avunhuuto viestejä kavereille "Äiti pakottaa mut lähteen Meksikoon!" Ja loppujen lopuks se olin minä joka sitä matkaa eniten odotin. Ensimmäiset pari päivää tietty aikaerot päällä, varsinkin kun ei ikinä ennen ollu tommosta matkaa tehny, ja sitten vielä siihen koti-ikävä. Ensimmäiset päivät siis sisälsi paljon kyyneliä ja tuskasia minuutteja kun koitin miettiä että miten oikeesti kestän kaks viikkoa. Pidin koko sen ajan päiväkirjaa, ja edelleen tulee elävästi mieleen se tunne kun kirjotin siihen sielä. Pikkuhiljaa alko tottuun, ja kun jälkimmäinen viikko alko taittua loppua kohti alko jo tuleen epäusko että pitäiskö täältä muka lähtee? Miten voi ihmisiin ketä on nähny vaan kerran aikasemmin elämässään, kiintyä niin paljon? No, sen matkan jälkeen huomasin että melkein mitä vaan voi tapahtua. Koko reissu oli mulle kumminkin positiivinen kokemus. Oppi paljon uutta itsestään, ja palatessa takasin Suomeen osas arvostaa kaikkee ihan eri kantilta. Toi kuuluu just niihin asioihin mitkä pitää vaan itse kokea ennenkun ne ymmärtää. (;

Ja sitten takasin nykyhetkeen ! Jaksoin tänään raahata kameran kouluun, ja tuli sielä muutama kuva napsittua.. Koulusta tultua lähdin äitin kanssa koko tän viikonlopun kestäviin myyjäisiin citariin, ja istuttiin vielä noin viidestä puoli kahdeksaan. Huomena olis sama juttu, paitsi että kymmenestä ilta kaheksaan.. No, oma valinta kun päätin mennä tekeen äitille seuraa. :) Ostin muuten täydelliset mustat peruskorkkarit hintaan 14€ Seppälästä, alla kuvaa niistä ja muusta päivästä.

Image and video hosting by TinyPic
Image and video hosting by TinyPic
Image and video hosting by TinyPic
Image and video hosting by TinyPic
T-paita> Lindex
Hame> Seppälä
Neuletakki> 2hand (Esprit)
Leggarit> H&M
"Uggit"> Keskinen
Circle-huivi> Seppälä
Vyö> 2hand

Image and video hosting by TinyPic
Image and video hosting by TinyPic
Image and video hosting by TinyPic
Image and video hosting by TinyPic
Image and video hosting by TinyPic
Image and video hosting by TinyPic
Image and video hosting by TinyPic

No comments:

Post a Comment

I read all the comments and I appreciate that you leave your mark by writing one. ♥